Uupumuksesta toipuessani innostuin uudelleen puutarhan hoidosta ja mieleeni syttyi taas ajatus puutarhuriksi opiskelemisesta. Muistin yhtäkkiä sen tunteen, kun lukioikäisenä olin eräällä luomutilalla kesätöissä. Silloin henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui paljon asioita, enkä voinut hyvin. Mutta.. muistan sen, kun pellolla kerätessä marjoja tai kitkiessäni rikkaruohoja olin onnellinen. Kaikesta huolimatta, mitä muussa elämässäni oli meneillään. Pellolla kasvien keskellä olin onnellinen.
Pikakelaus nykyhetkeen: uupumuksen myötä, kun jätin silloisen elämäni taakseni, oli tilaisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja NYT tiesin, että minä valitsen tästä lähtien vain asioita, joista minulle itselleni tulee hyvä olo ja mieli.
Niinpä lyhyesti: Nyt olen matkalla kohti ammattia, jonka ajatus syttyi jo lukiossa.
Minusta tulee puutarhuri.
Kiitos, kun olet matkassa mukana! 💗
